Heips!
Aika on mennyt täällä taas vaihteeksi
kauheaa vauhtia.. Vaan yks viikko jäljellä tätä projektia! Lähden 3.5. aamulla,
mutta projekti loppuu virallisesti 30.4., jolloin pitäis myös saapua uudet
vapaaehtoiset. Pari päivää hengataan täällä siis isommalla porukalla, ja
tutustutetaan uudet tulokkaat uuteen ympäristöön. Tuntuu oudolta lähteä, mut
kyl mä Suomeen paluuta jo odotan. Toisaalta sitä ei haluais, kun oon just
oppinu pärjäämään italian kielellä ja tavannut paljon ihania ihmisiä. Myöskään
Suomen kylmä ilmasto ei kauheesti houkuttele.. Toisaalta kohta näkee kaikki
rakkaat ihmiset, ystävät ja sukulaiset, jota en malta odottaa!
Maaliskuun lopulla täällä meillä järjestettiin Festa di primavera
eli suomeksi kevään juhla. Se kesti viikonlopun ja ohjelmaa oli paljon, mutta
se oli rentoa, kuten aina :D Lauantaiaamuna lähes kaikki lapset
paikallisesta koulusta, joita "opetan", tuli nauttimaan välipalaa eli
merendaa ja istuttelemaan siemeniä puutarhaan. Lähinnä se oli vaan kaaosta ja
juoksua, mutta hauskaa näytti ainakin olevan, ja sehän se on tärkeintä. Meillä
yöpyi myös noin 15 henkeä, osa yhdestä yhdistyksestä, jotka kokoustivat täällä.
Muiden vieraiden kanssa istuteltiin vihanneksia puutarhaan (mikä oli tomaateille
ja joillekin muille kasveille ehkä vähän liian aikaista) ja
sunnuntai-iltapäivällä järjestettiin kokkaus kilpailu: 3 joukkuetta, 3
ruokalajia ja valmiiksi annetut raaka-aineet. Mun joukkueen piti valmistaa
alkuruoka ja saimme käyttää mm. kuivattuja sieniä, ilmakuivattua kinkkua,
oliivitahnaa, marmeladia ja papuja. Tuloksena oli mun silmissä ainakin hirveä
kaaos keittiössä, mutta saatiin aikaan myös erittäin luovia ja hauskoja
annoksia. Aikataulu ei vain yllättäen pitänyt (jos sellasta nyt oli alkuunkaan :D) ja
lounas alotettiin siinä puoli neljän aikaan... Viime viikkoina työaika on
kulunut puutarhan hoidossa ja kouluaktiviteettien suunnittelussa. Tän viikon
perjantai oli viimenen koulussa, ja tuli haikea olo. Laulettiin isompien lasten
kanssa John Lennonin "Imagine" yhdessä, kun saatiin käännös
englannista italiaksi vihdoin valmiiksi. Ja oli niin liikuttavaa nähdä, miten
kaikki, kovispojatkin, tykkäsivät laulaa, ja kerrankin keskittyivät johonkin.
Kyllä niitä pikkusia tulee ikävä... Onneksi lasten pitäisi saapua ensi viikon
lauantaina, jolloin täällä Casonessa järjestetään tapahtuma ja juhla projektin
päättymisen kunniaksi. Lapsille järjestetään omaa ohjelmaa, jonka suunnittelu
on mun vastuulla, Aikaa on kuitenkin vain noin tunti, joten tuskin mitään kovin
ihmeellistä ehditään tehdä. Mut pääasia, et voidaan hyvästellä ja viettää aikaa
yhdessä :)
Viime viikkoina oon matkustellu
ja nähny mulle rakkaita ihmisiä. 7.-9.4. olin mun latvialaisen EVS-ystävän
kanssa reissussa: yövyttiin pe yö Napolissa, lauantaina käytiin katsastamassa
Pompeijin kuuluisat rauniot ja sunnuntaina mentiin Sorrentoon, joka on nätti
kaupunki meren äärellä, lähellä Amalfin rannikkoa. Pompeiji teki kyllä
vaikutuksen, alue oli valtava ja rauniot oli hyvin säilyneitä. Niitä kujia
kävellessä pystyi todella samaistumaan entisajan elämään. Talojen seinillä oli
myös kauniita freskoja, pihoja koristi pylväät ja puutarhat ja nähtiin myös
amfiteatteri sekä kylpylän rauniot. Hauska lisä meidän reissuun oli myös eräs
amerikkalainen nuori mies, joka tavattiin perjantai-iltana pizzeriassa: kävi
ilmi että hänkin oli menossa lauantaina vierailemaan Pompeijiin, yksin, joten
kutsuttiin se meidän kanssa. Ja se olikin loppujen lopuksi tosi kivaa! Käytiin
ennen Pompeijia myös Vesuvius-tulivuoren huipulla.
Pääsiäisviikolla
sain suomalaisia vieraita, kun mun sisko, hänen kaveri ja mun kaveri tuli
muutamaksi päiväksi. Käytiin läheisellä vuorella, jonka nimi on Monte Livata,
ja ranskalainenkin tuli mukaan. Olin itekin paikassa ekaa kertaa, joten oli
kiva nähdä jotain uutta. Syötiin siellä myös ravintolassa, perinteinen
italialainen antipasto juustoineen ja kinkkuineen, ja tytöt otti
villisikapastaa. Nähtiin myös heppoja laiduntamassa vuorilla, jouduttiin
paikallisen poliisin "carabinierin" pysäyttämäksi ja lopuksi käytiin
tietenkin meidän kylällä, jossa useampi blondi pohjoismaalainen oli varmaankin
kylän päivän puheenaihe. Oli siis heillekin hyvin aito italialainen,
maaseutuelämys. Viime viikonloppuna puolestaan, koska meillä oli
pääsiäispyhät vapaat, kävin Venetsiassa. Venetsian lähellä, Pordenonen
kaupungissa asuu yksi liettualainen vapaaehtoistyttö, joka majoitti mut
kahdeksi yöksi. Venetsia oli kyllä vierailemisen arvoinen! Vaikkakin
turistirysä, mikä nyt oli odotettavissa..
Viimeisiä päiviä tosiaan viedään jo, ja nyt se alkaa kunnolla
realisoitua. Ollaan tehty projektin loppuarviointi ja italian kielen
lopputesti. Vielä täytyisi täyttää youth pass, jossa arvioidaan EVS:n aikana
kehittyneitä kompetensseja, esim. kielitaitoa, teknillisiä ja tiedollisia
kompetensseja ja sosiaalisia kompetensseja. Sen voi kirjottaa valitsemallaan
kielellä, ja siitä saa virallisen todistuksen, jota voi hyödyntää myöhemmin
työnhaussa.
Tänään
oli täydellinen päivä: oltiin mun tuutorin ja hänen entisen kämppiksen kanssa
ulkona piknikillä ja lopuksi mentiin kylän keskustaan jätskille.Tuli oltua
monta tuntia ulkona ja nautiskeltua auringosta! Mun tuutoria tulee kyllä
todella ikävä, kun siitä on tullut mulle niin läheinen ja sen kanssa on tullut
oltua joka päivä, ja on jaettu ilot ja surut yhdessä. Hän on myös vaatinut
tulla saattamaan mut mun lähtöpäivänä lentokentälle... Niistä hyvästeistä tulee
kyl vaikeat, vaikka tiedän että jonain päivänä taas nähdään, sillä pakkohan mun
on Italiaan palata :)
Ja tän pitkän sepustuksen jälkeen vielä paljon kuvia...
