sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Vihdoin sain alotettua blogin!

Ciao! Tämä on saavutus, sillä vihdoin sain kirjotettua ensimmäisen blogi-postauksen. En olekaan suunnitellut sitä kuin viimeiset kaksi kuukautta...

Ja nuo kaksi kuukautta olen viettänyt vapaaehtoistyössä Italiassa. Ensimmäistä kertaa elämässäni kirjoitan blogia, koska toivon tästä olevan hyötyä niille, jotka suunnittelevat vapaaehtoistyöhön lähtemistä. :) Alkuun, miksi olen täällä? Valmistuin tänä keväänä AMK:sta ympäristösuunnittelijaksi ja jo ennen valmistumista tunsin olevani välivuoden tarpeessa. Tutkin eri vaihtoehtoja ja törmäsin EVS:ään, joka on Euroopan komission rahoittama vapaaehtoistyön ohjelma nuorille, 18-30- vuotiaille. Se on osa EU:n Erasmus+-ohjelmaa, lisätietoa löytyy esimerkiksi Allianssin nuorisovaihdon sivuilta: http://nuorisovaihto.fi/vapaaehtoistyo/european+voluntary+service+evs/. Löysin mielenkiintoisen, ympäristöaiheisen projektin Italiasta ja laitoin hakemuksen menemään, silloin elettiin maaliskuun loppua 2016. Sanaakaan italiaa en osannut ja alkuun haeskelinkin projektia Saksasta, koska saksan kieltä olen opiskellut koulussa. Italiasta löytynyt projekti oli kuitenkin aihepiiriltään mieluisin, joten ajattelin sen kuitenkin olevan projektin valinnassa se olennaisin asia, ei maa. Heinäkuussa sain lopullisen vahvistuksen, että Italiaan menoni on varmaa. Siinä olikin sitten vain 1,5 kuukautta aikaa saada kaikki asiat kotimaassa järjestykseen ennen lähtöä, sillä lähtöpäivä oli 31.8.

Ja täällä sitä nyt on oleiltu kohta 2,5 kuukautta. Aika on mennyt tajutonta vauhtia, eikä tässä riittäisi millään tila kertomaan kaikkea mitä on tullut täällä koettua tähän mennessä. Sen voin sanoa, että mikäli Italiaan mielit lähteä, niin italian kielen taito on kullanarvoinen. Sitä ei minulta vaadittu tänne pääsemiseksi, ja aluksi vakuuteltiin että kyllä englannillakin pärjää, mutta totuus on että ei pärjää! Asun pienessä, Anticoli Corradon kylässä, noin 50 kilometria Roomasta itään ja siellä ei kukaan puhu englantia. Joten mikäli haluat asioida ruokakaupassa tai kahvilassa, italialla on pärjättävä. Onneksi italialaiset ovat kuitenkin yleensä todella ystävällisiä, ja auttavat mielellään kun huomaavat epäröivän kielen kanssa. He myös avuliaasti korjaavat tekemäni kielioppivirheet.. :D Tähän mennessä olen oppinut italiaa sen verran, että pinnallista keskustelua pystyn käymään, mutta edelleen englanti on se vahvempi kieli. Paineet kielen oppimiseen on kuitenkin kovat, koska se auttaa myös solmimaan ystävyyssuhteita täällä.

Kulttuurishokkeja on luonnollisesti tullut vastaan. Ruoka tietenkin ensimmäisenä, se on hyvin italialaista! Pasta on erittäin tärkeä ruokalaji ja sitä on tullut syötyä, mahdanko enää Suomessa sitä pystyä syömään tämän jälkeen... Ainakin jos menet ravintolaan, pastalta on vaikea välttyä, koska sitä löytyy kaikissa muodoissa. Suomalaiselle vaikeaa on sopeutua myös makeaan aamupalaan (kakkua, keksejä) ja tumman leivän puutteeseen. Mutta on italialaisessa ruuassa paljon hyvääkin! Tuoreet kasvikset ja hedelmät (joita saa omalta pihalta!) ja ihanat juustot ja viinit. Täällä olen oppinut myös pitämään punaviinistä, josta en aiemmin välittänyt. Luonnollisesti italialaisesta... Muita kulttuurishokkeja on erilainen ja hyvin joustava aikakäsitys ja kehno lämmitys taloissa. Mutta kaikkeen tottuu, oikealla asenteella ja kärsivällisyydellä.

Niin, mitä oikeastaan teen täällä? Projektini on tosiaan ympäristöaiheinen, ja siihen on linkittyneenä italialainen ympäristöjörjestö, Legambiente, joka on täällä hyvin tunnettu. Asustelen ja työskentelen samassa talossa, Il Casonessa (tarkoittaa isoa taloa italiaksi) yhdessä toisen ranskalaisen vapaaehtoistyöntekijän ja italialaisen tutorin kanssa. Projektin tavoitteina on organisoida 1-2 viikon mittaisia leirejä lapsille ja nuorille Il Casonessa. Tähän mennessä leirejä on ollut kaksi, ja autoimme suunnittelemaan teini-ikäisille aktiviteetteja ja yleisesti avustimme muussakin organisoinnissa ja keittiötöissä. Lisäksi täällä majoittuu myös aikuisryhmiä. Yksi ryhmä sisälsi vaatemerkki Guccin työntekijöitä, ja tarkoituksena oli team-building. Eli ryhmät ovat hyvin erilaisia, ja aktiviteetit suunnitellaan iän ja tarkoituksen mukaan. Tarkoituksena on, että me saamme projektin edetessä enemmän roolia ryhmien houstaamiseen, tähän mennessä olemme vain avustaneet eikä meille ole vielä annettu vastuullista roolia. Projektin tavoitteena on myös kehittää markkinointia, esim. blogin perustaminen, sosiaalisen median hyödyntäminen ja kotisivujen kehittäminen ovat tehtäviämme. Lisäksi meillä tulee olemaan omat painopisteemme, joihin minä ja ranskalainen vapaaehtoinen keskitymme. Ranskalainen luo "ekskursioita" lähialueelle. Eli käytännössä hän kartoittaa lähialueiden luontopolkuja ja kulkureittejä ja luo niistä kuvauksen ja kartan. Minun projektini tulee (toivottavasti) keskittymään koulumaailmaan. Mahdollisesti saan opettaa englantia lähikylän koulussa, mutta tämä ei vielä ole varmaa ja tarkempi sisältö tulee vielä tarkentumaan. Mutta olen tästä hyvin innoissani! Lisäksi hoidamme myös orgaanista puutarhaa ja myös sosiaalisten ja kulttuuristen aktiviteettien järjestäminen kylässä kuuluvat projektisuunnitelmaan. Monipuolinen projekti on rikkaus, mutta joskus myös haitta, sillä joskus tuntuu etten oikein tiedä mihin minun kuuluisi keskittyä ja mikä on se olennaisin tavoite tässä projektissa.

Ulkomailla ollessa vastaan tulee aina myös ongelmia ja tilanteita, joihin ei ole tottunut. Minun kohdalla tätä on aiheuttanut internetin puute. Projektin alussa meille kerrottiin, että taloon asennetaan rajaton wifi, no, vielä ei ole näkynyt... Ilmeisesti siinä onkin oletettua isompi homma. Tällä hetkellä myös rajattu, 10 gigan netti ei ole toiminnassa, joten netti on jaettava puhelimesta, minkä vuoksi joutuu rajoittamaan puhelimen käyttöä. Onneksi kuitenkin meille kustannetaan 20 gigan sim-kortti kuussa, mikä on aika paljon. Toinen asia, mikä tässä talossa kiristää hermoja on lämmitys, jossa on tällä hetkellä ongelmia. Talo on kaasulämmitteinen, mutta lämmityslaitteisto on epäkunnossa, joten vielä täytyy hetki odotella korjaajaa.. Tähän loppuun lisään vielä muutaman kuvan, joiden valinta oli erittäin hankalaa!



Pyöräilemässä lähialueella, taustalla Aniene-joki.


Näkymä ylhäältä kylästä, kellertävä talo alhaalla keskellä on Il Casone.


Anticoli Corradon keskusaukio, Piazza.

Arrivederci! A presto,

Elli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti