Marraskuun kuulumisia

Olen suunnitellut tätä blogikirjoitusta jo viikonlopusta alkaen, mutta vasta nyt sain aikaiseksi... Marraskuu on jo pitkällä, mutta sää on täällä Italiassa kuin Suomessa syys-lokakuussa. Viime viikonloppuna olin Roomassa ja lämpötila oli +20 astetta.. en valita ollenkaan!

Lenkillä kotikulmilla

Näkymiä meidän pihalta

Mutta sitä edeltävä viikko oli huomattavasti kylmempi, lämpötila oli siinä 5-10 asteessa ja lämmitysongelmien jatkuessa tuo viikko oli hieman vaikea, koska sisällä oli jatkuvasti kylmä. Eivätkä ongelmat ole vielä ohi, vaan huomenna on tulossa uusi tyyppi, tällä kertaa kuulemma oikea superteknikko- toivotaan että jos asia tulisi nyt vihdoin kuntoon. Mutta hieman alkaa jo epäilyttää, että mahtaako tuota lämmityslaitteistoa -talo on siis kaasulämmitteinen, saada kuntoon, koska tämän asian kanssa on painittu jo monta viikkoa. Mutta, ymmärrän, että korjaamista yritetään viimeiseen asti, sen sijaan että hankittaisiin kokonaan uusi, sillä se tulisi kalliiksi.

Viime viikkoina olen suunnitellut il Casonelle blogia, sekä avannut instagram-tilin. Oon tästä ihan tyytyväinen, että niistä tuli mun vastuualuetta, koska kirjoittaminen ja valokuvaus on mulle mieluisaa puuhaa. Tosin, blogin pitämisessä haastetta aiheuttaa luonnollisesti, italian kieli, koska mun pitää kirjoittaa sekä italiaksi että englanniksi. Mutta ompahan ainakin hyvää italian kielen harjotusta, plus tuutori Camilla oikolukee ja korjaa italiaosuuden. Mun pitämä blogi löytyy Legambiente mondi possibili-yhdistyksen sivuilta, jos kiinnostaa käydä vilkaisemassa: http://www.legambientemondipossibili.org (oikealla linkki Benvenuti al Casone).

Lisäksi tänään sain hyviä uutisia: pääsen vetämään akiviteetteja paikalliseen kouluun englanniksi! Oon tästä tosi innoissani. Todennäköisesti aloitus on tammikuussa ja kesto huhtikuun loppuun, kaksi kertaa viikossa pari tuntia kerralla. Oon iloinen, että saan jotakin säännöllistä tekemistä myös Casonen ulkopuolella. Koska välillä oon kokenut tän sisällä kuusi tuntia päivässä koneen ääressä kököttämisen puuduttavaksi. Oon siis monena päivänä opiskellut osan päivästä, 2-3 tuntia italiaa itsenäisesti (verkkokurssi tai kirjoitusharjoitus) ja lopun ajasta suunnitellut blogia. Meillä on siis päivässä 6 tuntia töitä, 5 päivänä viikossa ja meidän tuutori on suunnitellut aikataulun joka viikolle, mitä tehdään minäkin päivänä.

Kurssilla tehty lasten tuoli, kartonkirullista

Ollaan kans osallistuttu ranskalaisen vapaaehtoistyöntekijän kanssa kahtena maanantaina upcycling-kurssille Roomassa, jossa opetellaan tekemään kierrätysmateriaalista erilaisia juttuja. Kurssi kestää aina 4 tuntia kerralla, ja mä oon ainakin tykännyt, kun tapaa uusia ihmisiä ja muutenkin, kun pääsee isoon cityyn pois hetkeksi maaseudulta :D

Odotan innolla viikonloppua, koska mun kaksi ystävää tulee tänne vierailulle Suomesta! Ja kuukauden päästä onkin jo joulu ja oon Suomessa. 10 päivää saa nähdä ystäviä ja sukulaisia, mikä tekee kyl hyvää. Sen jälkeen voi taas palata tänne uudella tarmolla ja innostuksella. Mutta nyt menen tässä pikkuhiljaa nukkumaan.. Sogni d'oro eli kauniita unia!

Elli