Alkuvuoden kuulumiset ja ajatuksia menneestä

Ciao! Helmikuu on jo puolessa välissä ja aikaa viimeisestä kirjoituksesta on kulunut kuukausi... Taas on tapahtunut vaikka mitä. Ajattelin tässä postauksessa myös kirjoittaa enemmän omista tuntemuksista ja ajatuksistani tähän vapaaehtoistyökokemukseeni liittyen.

Helmikuun alussa aloitin vihdoin kauan odottamani projektin Anticoli Corradon ala-asteella. Sain ohjattavakseni kaksi luokkaa, toisessa on lapsia iältään 7-8 ja toisessa 9-11 vuotiaita. Tähän mennessä olen ollut koulussa vasta kerran, sillä viime viikkoinen kerta jäi välistä EVS-valmennuksen takia. Jännitin ensimmäistä kertaa paljon, sillä en tiennyt onko suunnittelemani aktiviteetit sopivia tälle ikäryhmälle ja onko ne tarpeeksi innostavia. Myös italian kielen puhumista jännitin. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja onnistuneesti. Ensin pelattiin nimileikkiä alkuun, jotta opittaisiin toistemme nimet, ja lopuksi askartelemaani muistipeliä. Lasten vastaanotto oli hyvin positiivinen ja he vaikuttivat silminnähden innokkailta ja uteliailta. Muistipeliä pelatessa lapset eivät meinanneet malttaa odottaa omaa vuoroaan. Olin tästä kokemuksesta todella tyytyväinen ja sain lisää itseluottamusta seuraavaa kertaa varten, joka on tulossa huomenna… Tapaan nämä luokat siis joka viikko perjantaisi-iltapäivisin, ja molempien kanssa aikaa on tunti. Tunti on lyhyt aika, joten on suunniteltava hyvin simppeleitä juttuja. Tarkoitus on, että lapset saavat viettää rennon, hauskan ja toiminnallisen hetken, ja oppia samalla englantia erilaisten leikkien, pelien ja musiikin avulla. Tämä on tällä hetkellä lempijuttuni tässä projektissa, joka motivoi eniten, ja jonka tekemisestä todella nautin. Lasten ilon näkemisestä tulee niin hyvälle tuulelle!! J

Joulun jälkeen päätin, että tällä puoliskolla projektia haluan matkustella enemmän ympäri Italiaa. Niimpä vietinkin tammikuun lopussa viikonlopun Altamurassa, joka on kaupunki Etelä-Italiassa Puglian alueella. Siellä asuu joulukuun EVS-valmennuksessa tapaamani latvialainen vapaaehtoinen, josta on tullut mulle läheinen ystävä. Altamurassa ja sen lähistöllä asuu myös monta muutakin EVS:vapaaehtoista, joita oli kiva nähdä. Samalla näin millaisissa asunnoissa vapaaehtoiset normaalisti asuu (sillä meidän kolmekerroksinen talo ei todellakaan ole se normi :D). Tunsin hieman kateutta heidän asuinpaikastaan, sillä kerrostaloasunto sijaitsi aivan kaupungin keskustassa, jossa oli paljon kahviloita, ravintoloita, baareja ja kauppoja, toisin sanoen elämää :D  Altamurassa asuu myös paljon nuoria, samanikäisiä ihmisiä, joten uusien ystävien löytäminen on helpompaa, verrattuna Anticolin iäkkäisiin asukkaisiin… Mutta on omassa kotikylässänikin puolensa, kuten sen rauhallisuus ja luonnonläheisyys.

Yksi uusi asia alkoi myös vuoden alussa, kun majapaikkamme pistettiin esille Booking.comiin. Nyt majoitamme ryhmien lisäksi myös yksittäisiä ihmisiä ja perheitä. Kuka tahansa voi tulla kotiimme milloin vain yöpymään! Tämä tuntuu vähän hassulta, vaikka onhan meillä ollut ryhmiä ennenkin, mutta tilanne saattaa nykyään muuttua nopeammin. Esim. ensimmäisestä vieraastamme Bookingin kautta saimme tietää samana päivänä. Siinä tulikin vähän kiire siivota… Mutta onneksi tämä vieras oli helppo, vain kaksi yötä ilman aamupalaa tai muita aterioita. Tällä viikolla meillä oli vieraana espanjalaisia, jotka on olleet todella sympaattisia. On ollut ihan mukavaa saada taloon lisää eloa J Ainut mistä en oikein pidä, että emme saaneet minkäänlaista perehdytystä tähän Booking toimintaan. Olemme ikään kuin majatalon työntekijöitä vailla minkäänlaista koulutusta. Suomessa jos oltaisiin, niin tällaiseen hommaan vaadittaisiin vähintään hygieniapassi, ja perehdytystä miten siivota, valmistaa aterioita ja ylipäätään miten toimia vieraiden kanssa. Mutta Italiassa kun ollaan, niin.. no asiat on eri tavalla!

Viime viikolla olin toisessa ja viimeisessä EVS-valmennuksessa 4 päivän ajan kauniissa Civitavecchian kaupungissa meren äärellä. Civitavecchia sijaitsee tunnin junamatkan päässä Roomasta pohjoiseen. Valmennus tuntui tosi erilaiselta verrattuna ensimmäiseen: käsitellyt aiheet liittyivät paljon projektin tulevaisuuteen ja päättymiseen, sekä myös elämään projektin jälkeen. Tunsin myös itseni hieman surulliseksi miettiessäni näitä asioita, mutta oli valmennuksessa paljon hyviä ja hauskoja hetkiä, ja pääsi taas tapaamaan uusia ihmisiä, mikä on aina kivaa. Valmennuksen jälkeen vietin aikaa Roomassa muiden vapaaehtoisten kanssa, ja latvialainen ystäväni sekä hänen espanjalainen kollegansa tuli tutustumaan meidän kotikylään. Muihin vapaaehtoisiin tutustuminen ympäri Eurooppaa on kyllä ollut yksi tämän kokemuksen parhaita hetkiä. Toisten samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa kokemusten vaihtaminen on ollut todella arvokasta, ja olen saanut muilta tosi paljon tukea. Varsinkin, koska omasta kotikylästäni en ole löytänyt ystäviä. Ja on ihan mahtavaa, että voi vierailla näiden ihmisten luona ympäri Eurooppaa vielä EVS:n jälkeenkin!

Sitten siihen syvällisempään osioon. Nyt kun projekti on lähestymässä loppuaan, ja toukokuun alussa koittaa paluu Suomeen on käännettävä ajatukset myös EVS:n jälkeiseen aikaan. Se tuntuu ahdistavalta, sillä joudun hyvästelemään Italian ystäväni ja mietin myös, miten elämäni tulee oikein sujumaan Suomessa. Olen varma että alku tulee olemaan haastavaa, sillä tulen kaipaamaan monia ihmisiä, ja on sopeuduttava erilaiseen ympäristöön ja tapoihin, kuten tänne tullessanikin. Toisaalta Suomeen paluu tuntuu myös helpottavalta: näkee taas perhettä ja ystäviä, ja elämä tulee helpottumaan monella tavalla. Täällä Italiassa viettämäni aika on sisältänyt haastavia tilanteita, ja asioita, joista en ole oppinut pitämään, mutta joihin on vain pitänyt sopeutua. Esimerkiksi yhteiselo ranskalaisen työkaverini kanssa, koko tämän projektin aikana on ollut haastavaa. Olemme jääneet toisillemme etäisiksi, emmekä ole kauheasti viettäneet yhteistä aikaa työn ulkopuolella. En oikeastaan osaa sanoa syytä, muuta kuin että olemme hyvin erilaisia, ja hän vain tekee monia asioita, joista en vain yksinkertaisesti pidä. Monissa tilanteissa hänen käytöksensä on myös ollut mielestäni outoa ja jopa sopimatonta tilanteeseen nähden. En nyt kuitenkaan rupea tässä kertomaan tarkempia yksityiskohtia. Sen verran voin sanoa, että elämä tässä talossa on välillä ollut ahdistavaa, koska ilmapiiri meidän kolmen välillä ei ole ollut hyviä. Mulle henkilökohtaisesti on ollut haastavaa tasapainoilla kämppisteni välillä: italialaisesta tuutoristani on tullut minulle läheinen ystävä, jolle voin puhua lähes kaikesta, kun taas ranskalaisen kanssa keskustelu on aina ollut hyvin pinnallista ja välillä väkinäistä. Haluaisin olla kaikkia kohtaan tasapuolinen, mutta tässä tilanteessa en ole vain siinä onnistunut, mikä häiritsee mua itseäni.. Joten toisaalta olen helpottunut, kun voin jättää tämän draaman taakseni!

Elämä Italiassa on opettanut hirveästi asioita omasta itsestäni. Tässä listaus muutamista asioista, jotka tuli mieleeni:

•  Itsenäisyys: nykyään pystyn selviytymään itsevarmemmin tilanteissa, joissa olin ennen epävarma tai tunsin pelkoa.
• Joustavuus ja kärsivällisyys: on kehittyneet koettuani monia ennalta-arvaamattomia tilanteita. Olen saanut täällä tottua siihen, että suunnitelmiin ja aikatauluihin tulee usein muutoksia.
• Stressi: Stressaan vähemmän, johon syyllistyin aiemmin ihan liikaa.
• Kielitaito: Vieraalla kielellä puhuminen sujuu nykyään luontevasti, enkä enää jännitä sitä kuten ennen.
• Aloitekyky: ennen tänne tuloa ajattelin usein, että haluaisin tehdä ja aloittaa monia asioita, mutta en vain saanut ikinä aikaiseksi. Nyt tuntuu, että tartun asioihin aiempaa helpommin, ja olen löytänyt tahdonvoimaa itsestäni.

      EVS-kokemus on myös laajentanut maailmankuvaani ja olen pystynyt täällä ollessani pystynyt ottamaan etäisyyttä omaan elämääni ja itseeni. Olen myös saanut aikaa ajatella, mitä oikein elämältäni haluan, sekä kerätä lisämotivaatiota tuleviin opintoihin, jotka toivon mukaan pääsen syksyllä alottamaan (mutta se jää nähtäväksi).

      Tulipa pitkä postaus! Hyvä jos jaksoit lukea loppuun asti :D loppuun vielä kuvia tuttuun tapaan menneiltä viikoilta.

                               Herkuttelua meillä ja muualla..

                                Altamura & naapurikaupunki Matera

                               Meren äärellä Civitavecchiassa

Uusi vuosi, uudet kujeet

Uusi vuosi alkoi hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Vietin 10 päivän mittaisen joululoman Suomessa, saavuin 23.12. ja palasin takaisin Italiaan 2.1.2017. Oli ihanaa palata Suomeen, sillä viimeisin viikko Italiassa oli hieman tylsä, ja motivaationi projektia kohtaan oli rehellisesti sanoen hiipunut hieman. Tämä johtui siitä, että mulla oli ristiriitaiset tunteet ja ajatukset projektiamme kohtaan: projektista oli puolet takana, mutta tuntui, etten oikein vieläkään ollut selvillä siitä, mitkä ovat ne tärkeimmät tavoitteet, joihin meidän tulisi keskittyä. Siksikin oli hyvä, että pääsin koti-Suomeen, toisiin ympyröihin ja sain ottaa etäisyyttä projektiin.

10 päivää vilahti nopeaan, ja olisin voinut viettää Suomessa vielä muutaman päivän lisääkin. Lisäksi osan ajasta olin hieman sairaana, luulen että kyseessä oli sama tauti, joka oli vaivannut jo Italiasta lähtiessäni. Italiaan palatessani sain tuliaisena antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen, sillä kävin lääkärissä saman päivänä kun lensin Italiaan. Onneksi kävin, koska Italian päässä lääkärissä käynti ei olisi ollut välttämättä niin yksinkertaista…

Italiaan palattuani arki jatkui melko samanlaisena. Saimme tutoriltamme 23-sivuisen käännöstyön, joka tulisi kääntää italiasta englanniksi ja ranskaksi. Teksti kertoo erään paikallisen järjestön järjestämistä kävelyretkistä lähialueella, ja se on osoittautunut tähän mennessä erittäin haastavaksi kääntää englanniksi. Italialainen lauserakenne poikkeaa paljon englannista, ja lisäksi teksti on hyvin kuvailevaa, ja mun italian kielen tasoon nähden vaikeaa. Joten työ edistyy hyvin hitaasti… Lisäksi saimme projektia järjestävältä organisaatioltamme palautetta siitä, että meidän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota asuintalostamme huolehtimiseen: kaikista vioista, mitä havaitsemme, tulisi aina ilmoittaa heti. Meitä huomautettiin siitä, että yhdessä huoneessa oli monta rikkinäistä ruokapöydän tuolia, hylättyinä ja odottamassa korjausta. Lisäksi meidän tulisi löytää luovia ratkaisuja, joilla sisustaa ja koristaa taloamme, jotta se olisi miellyttävämpi ja kotoisampi asua myös tuleville vierailijoille. Niimpä olemmekin nyt koittaneet keskittyä näihin asioihin enemmän, ja esimerkiksi korjanneet tuoleja.

Jo melkein kiroukseksi muodostunut taistelumme lämmityksen kanssa sai myös jatkoa (olen muuten huomaamattani kehittänyt sanavaraston italiaksi lämmitykseen liittyen :D esimerkiksi: riscaldamento=lämmitys, radiatore=patteri, termosifone=lämmityssysteemi, jossa lämmin vesi kiertää patterin sisällä, stufa=pieni ja paikallinen lämmityssysteemi, esim. kaasupullon tai pellettien avulla). Tammikuun alku on ollut koko Euroopassa tavallista kylmempi, ja niin myös Italiassa. Täällä lämpötila on ollut päivisin siinä muutaman plusasteen tienoilla, ja öisin se on laskenut jopa -10 asteeseen. Kun palasimme joululomiltamme Il Casoneen, talon alakerrassa sijaitsevan kaasu-öljy-lämmityslaitteiston kanssa oli ongelmia. Myöskään talon toisessa kerroksessa, jossa makuuhuoneemme ovat, veden avulla toimiva lämmityssysteemi (termosifone) ei toiminut, ja nämä kaikki ongelmat johtuivat kylmyydestä. Ensimmäisen viikon sunnuntaina termosifonet saatiin toimimaan, ja siitä lähtien makuuhuoneessa on ollut ihan mukavan lämmintä. Alakerran ruokailuhuoneessa lämmityksenä on sen sijaan toiminut stufa, joka hyödyntää kaasupulloa, sekä puulämmitteinen kamiina. Ison huoneen lämmittämiseen nämä eivät kuitenkaan ole riittäviä, joten tunteakseen itsensä lämpimäksi, on pysyteltävä lähellä stufaa.

Tämän viikon alussa meillä oli tapaaminen organisaatiomme kanssa näiden toimistolla Roomassa. Keskustelimme yleisesti, miten meillä menee, sekä projektiin liittyvistä asioista. Tuo tapaaminen auttoi mua hahmottamaan, mihin mun tulisi tässä projektissa keskittyä. Ja sain esim. vinkkejä siihen, miten voisin lähteä suunnittelemaan aktiviteetteja paikallisen koulun oppilaille, jossa alotan työskentelemään lähiviikkoina. Tällä viikolla oli paljon tekemistä, ja päivät vilahti nopeaan. Kokeilimme esimerkiksi istuttaa siemeniä (pavun, kesäkurpitsan ja sipulin) pieniin purkkeihin, ja keväämmällä, kun on lämpimämpää, olisi tarkoitus istuttaa nämä maahan. Lisäksi teimme käännöstyötämme, ja minä suunnittelin kouluaktiviteetteja. Ylimääräisen jännitysmomentin aiheutti jäätynyt vesiputki, jonka vuoksi torstaina ja perjantaina hanoista ei tullut vettä, lukuun ottamatta ylintä kerrosta, jossa pystyimme onneksi käymään vessassa. Mutta muuten jouduimme ostamaan pullovettä kaupasta juomista ja kokkaamista varten, perjantai-iltana tilanne onneksi normalisoitui. Nyt pitää vain toivoa, että jatkossa ei tulisi enää niin kylmiä päiviä… Loppuun vielä muutama kuva viime viikoilta, joista välittyy talvinen tunnelma!

Jäätynyt lähde Anticoli Corradon keskus-piazzalla, ja taustalla tuulessa kaatunut joulupukki...

3 yllä olevaa kuvaa ovat läheisestä Subiacon kaupungista, jossa kävimme. Alimmassa kuvassa ravintolassa tilaamani lounas.

Teimme ranskalaisen vapaaehtoistyöntekijän kanssa kävelyretken vuorille. Maisemat oli aivan upeat!

La prossima volta! / Seuraavaan kertaan!¨

Elli

Uusia tuttavuuksia

Ciao! Tällä hetkellä odotan jo kovin joulua ja Suomeen paluuta. Tämän viikon perjantaina menen siis käymään Suomessa ja palaan takaisin Italiaan 2.1. On ihanaa nähdä ystäviä ja perhettä, ja puhua suomea pitkästä aikaa! Saa nähdä millainen kulttuurishokki Suomeen paluu on, kun Italiassa asumiseen alkaa olla jo niin tottunut...

9.-10.12. viikonloppuna meidän kylässä järjestettiin joulumarkkinat. Myytävänä oli esim. käsitöitä ja juustoa ja markkinoilta sai ostaa myös ruokaa, makeita herkkuja ja viiniä. Meilläkin oli oma koju, jossa tarjosimme teetä ja keksejä, sekä myimme panettoneita (italialainen makea kakku, jota syödään erityisesti jouluna). Jokaisella myyjällä oli oma pieni huone, jossa oli kiviseinät; tämä toi mieleeni kellarin. En tiedä missä käytössä nämä pienet huoneet ovat ennen olleet, ehkä niissä on jopa saattanut asua joku. Markkinoilla oli rento ja kotoisa tunnelma: ihmiset juttelivat, söivät ja kuuntelivat musiikkia. Tuntui kuin normaalisti niin hiljainen kylä olisi herännyt eloon. Meillä vapaaehtoisilla ei juurikaan ollut tekemistä markkinoilla, joten suurimman osan ajasta vain istuin ja katselin mitä ympärillä tapahtui.

Markkinoiden jälkeisenä sunnuntaina lähdin ranskalaisen kollegani kanssa Nolaan, Napolin lähelle, jossa järjestettiin EVS-vapaaehtoisten valmennus. Meitä saapui paikalle lähes 60 ja osaan heistä tutustuimme hieman jo junamatkalla. Majoituimme hotellissa 2-3 hengen huoneissa, ja mä sain huonekavereikseni espanjalaisen ja portugalilaisen tytön. Meillä oli aivan mahtavat vetäjät ja ryhmähenki oli alusta lähtien tosi hyvä ja avoin. Tutustuin moniin vapaaehtoisiin eri maista ja kuulin heidän projekteistaan. Eniten vapaaehtoisia oli Espanjasta, Ranskasta ja Portugalista, lisäksi heitä oli mm. Saksasta, Hollannista, Baltiasta ja Venäjältä, kaukaisin Vietnamista asti. Mä olin ainut Suomesta, ylläri :D eikä muistakaan Pohjoismaista ollut ketään. Vetäjämme kertoivat, että eivät ole uransa aikana kohdanneet montaa suomalaista vapaaehtoista Italiassa, joten olinkin siis harvinaisuus.

Osallistuimme Nolassa italian kurssille, jossa oli kaksi tasoryhmää. Huomasin kuitenkin yllätyksekseni, että ryhmän taso oli minulle liian helppo, ja kaikki asiat olivat minulle entuudestaan tuttuja. Ryhmässäni oli ihmisiä, jotka eivät puhuneet kuin muutaman sanan italiaa. Olin tästä iloinen, koska huomasin kielitaitoni selvästi kehittyneen näiden kuukausien aikana, ja nykyään italian puhuminen sujuu jo vähän luonnollisemmin kuin kuukausi, pari sitten. Toinen puoli päivästä sisälsi erilaisia aktiviteetteja, aiheinanoli mm. team building, konflktien hallinta, oikeudet ja velvollisuudet ja vapaaehtoisen tärkeimmät ominaisuudet. Ohjelma oli hyvä ja monipuolinen: hioidumme yhteen ja ryhmänä ja ensi kertaa tuli mietittyä kunnolla, miten projektini on mennyt ja mitä haluaisin vielä saavuttaa projektin aikana. Keskiviikon vietimme Napolissa, mikä oli varmasti monille se viikon kohokohta- lauantain finalpartyn lisäksi tietenkin.  Tästä viikosta jäi paljon hyviä muistoja  ja kymmeniä uusia facebook-ystäviä. Toivon että tulen tapaamaan osan uusista tuttavuuksista ensi vuonna, puhetta ainakin oli että tullaan vierailemaan puolin ja toisin.

Minä ja Napolin mopedit

Vesuvius

Napolilaisia herkkuja

Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja olenkin jo pakannut laukun valmiiksi, sillä perjantaina koittaa lähtö Suomeen! Myös ranskalainen kollegani palaa Ranskaan ja tutorimme Toscanaan perheensä luokse. Tällä hetkellä ei ole kovin jouluinen olo, sillä tänään oli lämmin ja keväinen päivä, ei yhtään tunnu siltä että eletään vuoden viimeisiä päiviä. No, uskon, että kyllä se todellisuus iskee kun laskeudun Helsinki-Vantaan kentälle pimeänä perjantai-iltana... Alakuvassa todiste siitä, että joulupukille on kirjoitettu, joten täytyy toivoa että toiveeni käy toteen. :)

Hyvää joulua! / Buon Natale!
P.S. kirjoitan myös toista blogia, italiaksi ja englanniksi. Käyppä lukemassa jos kiinnostaa! :)

Joulu lähestyy...

Ciao!

Viimeisen parin viikon aikana on tapahtunut taas kaikenlaista. Kaksi suomalaista ystävääni kävi täällä ja vietin heidän kanssaan neljä päivää. He tulivat käymään kotikylässäni ja vierailimme myös Tivolissa, joka on tosi kaunis paikka noin puolessa välissä Roomaa ja Anticolia. Suosittelen käymään, jos on esimerkiksi lomamatkalla Roomassa! Sinne pääsee helposti bussilla ja Tivolissa voi nähdä esim. upean Villa D'esten, jossa me kävimme.

Villa D'este on iso kartano, jota ympäröi hieno puutarha, jossa on lukemattomia suihkulähteitä ja patsaita. Loppupäivät vietimme Roomassa ja kävimme mm. Pietarin kirkossa.

Viime viikolla mua pyydettiin ottamaan kuvia tästä talosta markkinointia varten: tätä paikkaa aiotaan tulevaisuudessa mainostaa enemmän myös airbnbn:ä. Oikeudet siihen on tälläkin hetkellä, mutta toistaiseksi Il Casone on pysynyt pääasiassa ryhmien majoittajana. Meidän tulee kuvien lisäksi luoda kuvaus paikasta sivustoja varten. Kuvien ottaminen osoittautui yllättävän hankalaksi ja aikaa vieväksi puuhaksi! Joidenkin huoneiden muoto aiheutti päänvaivaa, myös esim. valoa ja sommittelua tuli miettiä tarkkaan. Enkä siltikään ollut tyytyväinen lopputulokseen... Saa nyt nähdä miten se homma jatkuu tulevaisuudessa, luulen että työtä tulee vielä riittämään paljon. Onneksi saan tähän apua muilta, joilla on enemmän kokemusta tällaisesta.

Viime viikon perjantain ja lauantain vietin Festambiente-nimisessä tapahtumassa, joka Suomeksi tarkottaa ympäristöjuhlaa. Se on Legambiente Mondi Possibilin, joka on toinen Il Casonea ylläpitävistä järjestöistä, järjestämä tapahtuma, joka tarjoaa esim. avoimia ympäristöaiheisia tempauksia ja työpajoja. Osallistuin esim. siivoustempaukseen, jossa siivosimme kouluryhmän kanssa Roomassa Porta Pian aluetta.

Tämä todella avasi silmät, koska alue oli tosi törkyinen! Lisäksi osallistuin opastetulle kierrokselle San Lorenzon asuinalueella Roomassa. Meillä oli oppaana sympaattinen, vanha mies, joka tiesi todella paljon kyseisen alueen ja Rooman historiasta. Olin myös kurssilla, jossa pohdittiin, millaisia ympäristöaiheisia aktiviteetteja erilaisille ryhmille voidaan järjestää. Meitä oli siellä yhteensä kuusi, ja tapaamme ehkä jatkossakin. Koko Festambiente oli luonnollisesti italian kielinen, mikä aiheutti jälleen haastetta mulle, mutta mielestäni pärjäsin yllättävän hyvin, ottaen huomioon, että vielä 3 kuukautta sitten en puhunut sanaakaan italiaa.

Joulu lähestyy ja samalla myös tuloni Suomeen. Tämän viikon sunnuntaina lähden yhdessä ranskalaisen vapaaehtoistyöntekijän kanssa Napolin lähellä sijaitsevaan kaupunkiin, jossa tapaamme muita EVS-vapaaehtoisia ja meille järjestetään erilaista ohjelmaa, mm. italian kielen kurssi. Vietämme siellä yhteensä viikon, ja sieltä tultuamme alkaakin jo jouluviikko ja päivitän sitten jälleen kuulumisia tänne. Tähän loppuun vielä jouluaiheisia kuvia:

Tällaisen lyhdyn tein upcycling-kurssilla

Katu oli koristeltu joulua varten Anticolissa.

Marraskuun kuulumisia

Olen suunnitellut tätä blogikirjoitusta jo viikonlopusta alkaen, mutta vasta nyt sain aikaiseksi... Marraskuu on jo pitkällä, mutta sää on täällä Italiassa kuin Suomessa syys-lokakuussa. Viime viikonloppuna olin Roomassa ja lämpötila oli +20 astetta.. en valita ollenkaan!

Lenkillä kotikulmilla

Näkymiä meidän pihalta

Mutta sitä edeltävä viikko oli huomattavasti kylmempi, lämpötila oli siinä 5-10 asteessa ja lämmitysongelmien jatkuessa tuo viikko oli hieman vaikea, koska sisällä oli jatkuvasti kylmä. Eivätkä ongelmat ole vielä ohi, vaan huomenna on tulossa uusi tyyppi, tällä kertaa kuulemma oikea superteknikko- toivotaan että jos asia tulisi nyt vihdoin kuntoon. Mutta hieman alkaa jo epäilyttää, että mahtaako tuota lämmityslaitteistoa -talo on siis kaasulämmitteinen, saada kuntoon, koska tämän asian kanssa on painittu jo monta viikkoa. Mutta, ymmärrän, että korjaamista yritetään viimeiseen asti, sen sijaan että hankittaisiin kokonaan uusi, sillä se tulisi kalliiksi.

Viime viikkoina olen suunnitellut il Casonelle blogia, sekä avannut instagram-tilin. Oon tästä ihan tyytyväinen, että niistä tuli mun vastuualuetta, koska kirjoittaminen ja valokuvaus on mulle mieluisaa puuhaa. Tosin, blogin pitämisessä haastetta aiheuttaa luonnollisesti, italian kieli, koska mun pitää kirjoittaa sekä italiaksi että englanniksi. Mutta ompahan ainakin hyvää italian kielen harjotusta, plus tuutori Camilla oikolukee ja korjaa italiaosuuden. Mun pitämä blogi löytyy Legambiente mondi possibili-yhdistyksen sivuilta, jos kiinnostaa käydä vilkaisemassa: http://www.legambientemondipossibili.org (oikealla linkki Benvenuti al Casone).

Lisäksi tänään sain hyviä uutisia: pääsen vetämään akiviteetteja paikalliseen kouluun englanniksi! Oon tästä tosi innoissani. Todennäköisesti aloitus on tammikuussa ja kesto huhtikuun loppuun, kaksi kertaa viikossa pari tuntia kerralla. Oon iloinen, että saan jotakin säännöllistä tekemistä myös Casonen ulkopuolella. Koska välillä oon kokenut tän sisällä kuusi tuntia päivässä koneen ääressä kököttämisen puuduttavaksi. Oon siis monena päivänä opiskellut osan päivästä, 2-3 tuntia italiaa itsenäisesti (verkkokurssi tai kirjoitusharjoitus) ja lopun ajasta suunnitellut blogia. Meillä on siis päivässä 6 tuntia töitä, 5 päivänä viikossa ja meidän tuutori on suunnitellut aikataulun joka viikolle, mitä tehdään minäkin päivänä.

Kurssilla tehty lasten tuoli, kartonkirullista

Ollaan kans osallistuttu ranskalaisen vapaaehtoistyöntekijän kanssa kahtena maanantaina upcycling-kurssille Roomassa, jossa opetellaan tekemään kierrätysmateriaalista erilaisia juttuja. Kurssi kestää aina 4 tuntia kerralla, ja mä oon ainakin tykännyt, kun tapaa uusia ihmisiä ja muutenkin, kun pääsee isoon cityyn pois hetkeksi maaseudulta :D

Odotan innolla viikonloppua, koska mun kaksi ystävää tulee tänne vierailulle Suomesta! Ja kuukauden päästä onkin jo joulu ja oon Suomessa. 10 päivää saa nähdä ystäviä ja sukulaisia, mikä tekee kyl hyvää. Sen jälkeen voi taas palata tänne uudella tarmolla ja innostuksella. Mutta nyt menen tässä pikkuhiljaa nukkumaan.. Sogni d'oro eli kauniita unia!

Elli

Vihdoin sain alotettua blogin!

Ciao! Tämä on saavutus, sillä vihdoin sain kirjotettua ensimmäisen blogi-postauksen. En olekaan suunnitellut sitä kuin viimeiset kaksi kuukautta...

Ja nuo kaksi kuukautta olen viettänyt vapaaehtoistyössä Italiassa. Ensimmäistä kertaa elämässäni kirjoitan blogia, koska toivon tästä olevan hyötyä niille, jotka suunnittelevat vapaaehtoistyöhön lähtemistä. :) Alkuun, miksi olen täällä? Valmistuin tänä keväänä AMK:sta ympäristösuunnittelijaksi ja jo ennen valmistumista tunsin olevani välivuoden tarpeessa. Tutkin eri vaihtoehtoja ja törmäsin EVS:ään, joka on Euroopan komission rahoittama vapaaehtoistyön ohjelma nuorille, 18-30- vuotiaille. Se on osa EU:n Erasmus+-ohjelmaa, lisätietoa löytyy esimerkiksi Allianssin nuorisovaihdon sivuilta: http://nuorisovaihto.fi/vapaaehtoistyo/european+voluntary+service+evs/. Löysin mielenkiintoisen, ympäristöaiheisen projektin Italiasta ja laitoin hakemuksen menemään, silloin elettiin maaliskuun loppua 2016. Sanaakaan italiaa en osannut ja alkuun haeskelinkin projektia Saksasta, koska saksan kieltä olen opiskellut koulussa. Italiasta löytynyt projekti oli kuitenkin aihepiiriltään mieluisin, joten ajattelin sen kuitenkin olevan projektin valinnassa se olennaisin asia, ei maa. Heinäkuussa sain lopullisen vahvistuksen, että Italiaan menoni on varmaa. Siinä olikin sitten vain 1,5 kuukautta aikaa saada kaikki asiat kotimaassa järjestykseen ennen lähtöä, sillä lähtöpäivä oli 31.8.

Ja täällä sitä nyt on oleiltu kohta 2,5 kuukautta. Aika on mennyt tajutonta vauhtia, eikä tässä riittäisi millään tila kertomaan kaikkea mitä on tullut täällä koettua tähän mennessä. Sen voin sanoa, että mikäli Italiaan mielit lähteä, niin italian kielen taito on kullanarvoinen. Sitä ei minulta vaadittu tänne pääsemiseksi, ja aluksi vakuuteltiin että kyllä englannillakin pärjää, mutta totuus on että ei pärjää! Asun pienessä, Anticoli Corradon kylässä, noin 50 kilometria Roomasta itään ja siellä ei kukaan puhu englantia. Joten mikäli haluat asioida ruokakaupassa tai kahvilassa, italialla on pärjättävä. Onneksi italialaiset ovat kuitenkin yleensä todella ystävällisiä, ja auttavat mielellään kun huomaavat epäröivän kielen kanssa. He myös avuliaasti korjaavat tekemäni kielioppivirheet.. :D Tähän mennessä olen oppinut italiaa sen verran, että pinnallista keskustelua pystyn käymään, mutta edelleen englanti on se vahvempi kieli. Paineet kielen oppimiseen on kuitenkin kovat, koska se auttaa myös solmimaan ystävyyssuhteita täällä.

Kulttuurishokkeja on luonnollisesti tullut vastaan. Ruoka tietenkin ensimmäisenä, se on hyvin italialaista! Pasta on erittäin tärkeä ruokalaji ja sitä on tullut syötyä, mahdanko enää Suomessa sitä pystyä syömään tämän jälkeen... Ainakin jos menet ravintolaan, pastalta on vaikea välttyä, koska sitä löytyy kaikissa muodoissa. Suomalaiselle vaikeaa on sopeutua myös makeaan aamupalaan (kakkua, keksejä) ja tumman leivän puutteeseen. Mutta on italialaisessa ruuassa paljon hyvääkin! Tuoreet kasvikset ja hedelmät (joita saa omalta pihalta!) ja ihanat juustot ja viinit. Täällä olen oppinut myös pitämään punaviinistä, josta en aiemmin välittänyt. Luonnollisesti italialaisesta... Muita kulttuurishokkeja on erilainen ja hyvin joustava aikakäsitys ja kehno lämmitys taloissa. Mutta kaikkeen tottuu, oikealla asenteella ja kärsivällisyydellä.

Niin, mitä oikeastaan teen täällä? Projektini on tosiaan ympäristöaiheinen, ja siihen on linkittyneenä italialainen ympäristöjörjestö, Legambiente, joka on täällä hyvin tunnettu. Asustelen ja työskentelen samassa talossa, Il Casonessa (tarkoittaa isoa taloa italiaksi) yhdessä toisen ranskalaisen vapaaehtoistyöntekijän ja italialaisen tutorin kanssa. Projektin tavoitteina on organisoida 1-2 viikon mittaisia leirejä lapsille ja nuorille Il Casonessa. Tähän mennessä leirejä on ollut kaksi, ja autoimme suunnittelemaan teini-ikäisille aktiviteetteja ja yleisesti avustimme muussakin organisoinnissa ja keittiötöissä. Lisäksi täällä majoittuu myös aikuisryhmiä. Yksi ryhmä sisälsi vaatemerkki Guccin työntekijöitä, ja tarkoituksena oli team-building. Eli ryhmät ovat hyvin erilaisia, ja aktiviteetit suunnitellaan iän ja tarkoituksen mukaan. Tarkoituksena on, että me saamme projektin edetessä enemmän roolia ryhmien houstaamiseen, tähän mennessä olemme vain avustaneet eikä meille ole vielä annettu vastuullista roolia. Projektin tavoitteena on myös kehittää markkinointia, esim. blogin perustaminen, sosiaalisen median hyödyntäminen ja kotisivujen kehittäminen ovat tehtäviämme. Lisäksi meillä tulee olemaan omat painopisteemme, joihin minä ja ranskalainen vapaaehtoinen keskitymme. Ranskalainen luo "ekskursioita" lähialueelle. Eli käytännössä hän kartoittaa lähialueiden luontopolkuja ja kulkureittejä ja luo niistä kuvauksen ja kartan. Minun projektini tulee (toivottavasti) keskittymään koulumaailmaan. Mahdollisesti saan opettaa englantia lähikylän koulussa, mutta tämä ei vielä ole varmaa ja tarkempi sisältö tulee vielä tarkentumaan. Mutta olen tästä hyvin innoissani! Lisäksi hoidamme myös orgaanista puutarhaa ja myös sosiaalisten ja kulttuuristen aktiviteettien järjestäminen kylässä kuuluvat projektisuunnitelmaan. Monipuolinen projekti on rikkaus, mutta joskus myös haitta, sillä joskus tuntuu etten oikein tiedä mihin minun kuuluisi keskittyä ja mikä on se olennaisin tavoite tässä projektissa.

Ulkomailla ollessa vastaan tulee aina myös ongelmia ja tilanteita, joihin ei ole tottunut. Minun kohdalla tätä on aiheuttanut internetin puute. Projektin alussa meille kerrottiin, että taloon asennetaan rajaton wifi, no, vielä ei ole näkynyt... Ilmeisesti siinä onkin oletettua isompi homma. Tällä hetkellä myös rajattu, 10 gigan netti ei ole toiminnassa, joten netti on jaettava puhelimesta, minkä vuoksi joutuu rajoittamaan puhelimen käyttöä. Onneksi kuitenkin meille kustannetaan 20 gigan sim-kortti kuussa, mikä on aika paljon. Toinen asia, mikä tässä talossa kiristää hermoja on lämmitys, jossa on tällä hetkellä ongelmia. Talo on kaasulämmitteinen, mutta lämmityslaitteisto on epäkunnossa, joten vielä täytyy hetki odotella korjaajaa.. Tähän loppuun lisään vielä muutaman kuvan, joiden valinta oli erittäin hankalaa!

Pyöräilemässä lähialueella, taustalla Aniene-joki.

Näkymä ylhäältä kylästä, kellertävä talo alhaalla keskellä on Il Casone.

Anticoli Corradon keskusaukio, Piazza.

Arrivederci! A presto,

Elli